lauantai 18. marraskuuta 2006

SUOMENLAHTI JA SAARISTOMERI purjehduskokemuksen hankkiminen

Spinnu vetää ja aurinko paistaa

Ja sitten alkoi oma meri- ja purjehduskokemuksen hankkiminen. Ensin oli tietenkin käytävä koko perheen voimalla saaristo- ja rannikkolaivurikurssit, jotka vain kippari suoritti virallisesti. Kursseilla hankittiin teoreettinen vesillä liikkumisen taito. Käytännössä oli opittava merikartan luku, joka oli aluksi todella hankalaa. Niinpä ei ollut ihme, että eksyimme useasti Porvoon joessakin. Sen seuraaminen missä kohtaa olimme kartalla, kun kokemus puuttui, oli vaikeaa, koska lapset ja itse purjehtiminen ja purjeiden hoito ja liikenteen seuraaminen vaati oman huomionsa. Niinpä lähtiessämme saaristomerelle oli jokainen käännös, matka ja kompassisuunta laskettava tarkkaan ja virheettömästi. Ystävät, jotka olivat kokeneita purjehtijoita monesti ihmettelivät moista merellä liikkumisen tapaa, mutta meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Pankissa olin oppinut kantapään kautta välttämään virheitä, mikä kokemus auttoi myös navigoimisessa. Kaikki purjehduskohteet olivat uusia ja mitään muistissa olevia tuttuja reittejä ei ollut olemassa. Saaret eivät erottuneet mantereesta ja katseen kohdistaminen kaukaiseen reimariin vaati tottumusta. Vene oli liian nopea, jotta olisi voinut navigoida seuraamalla edellä kulkevaa. Kaikki oli uutta!
Oli suorastaan ihme ja onni, ettemme ajaneet kertaakaan kareille ja matalikoille, joita kyllä Suomenlahdella ja Saaristomerellä riittää. Suuri varovaisuus ja etukäteen valmistautuminen seuraavaa etappia varten pelasti meidät monelta vahingolta. Näin vähitellen kokemus karttui ja paikat tulivat tutuiksi.
Suurin osa purjehtijoista saa oppinsa ja reittien tuntemuksen vanhemmiltaan olemalla mukana perheen purjehdusmatkoilla sukupolvesta toiseen. Me hankimme oppimme alan kirjallisuudesta ja nuorena koetut purjehdusreissut auttoivat osaltaan pääsemään sisään uuteen ja mielenkiintoiseen harrastukseen.

Ei kommentteja: