Mikä sitten on muuttunut vuosikymmenien saatossa? Suurimmat muutokset liittyvät veneiden lukumäärän valtaisaan kasvuun. Saaristomeren satamat täyttyvät juhannuksen jälkeen niin pian, että satamaan on paikan saamiseksi mentävä jo aamupäivällä. Purjeveneellä nopea siirtyminen paikasta toiseen ei yleensä onnistu, joten on parempi purjehtia saaristomerelle kesäkuun alussa ennen lomakausien alkua. Tai sitten heinäkuun lopulla, jolloin suosituissa satamissa on jälleen tilaa. Ennen seilasimme usein lasten kanssa Naantaliin musiikkijuhlille, mutta meren sylissä lepäävä Naantali joutui, rakentamisen innossa ja maantieliikenteen suosimisessa, siltojen saartamaksi, jonne Sirenalla ja monella muulla veneellä ei ole asiaa. Eikö museovirasto tai jokin muu instanssi suojele ikivanhoja meriteitä? Joka tapauksessa vuosittain tuhotaan ja tukitaan uusilla silloilla vanhat meritiet, joita on kuljettu jo viikinkien ajoilta ja aikaisemminkin.
Monessa saaristomeren saaressa on sukupolvi vaihtunut. Jurmossa, jossa yleensä ankkuri ei pitänyt, on nykyisin hyvät poijut ja turvalliset laiturit. Saari on yhtä koskematon ja idyllinen niin kuin ennen. Kökarin Helsö on myös säilynyt jokavuotisena käyntisatamana ja satama on parantanut palvelujaan oivasti.
Suurin virhe lasten kanssa purjehdittaessa tehtiin siinä, että kovalla tuulella oli aina veneessä liian paljon purjeita, reivata ei viitsitty, koska satama oli muka jo niin lähellä ja vene oli liian kallellaan, mikä teki olosta hankalan. Nykyisin matka joutuu kovassakin tuulessa pelkällä rullagenualla 10 solmua ja matkanteko on silti mukavaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti